BABY GIRL ON THE WAY ❤

Tänään pääsen vihdoin jakamaan teille asian, jonka olen halunnut jo pitkään kertoa täällä blogissa: meille tulee pieni tyttö ❤ Voin sanoa, että kun saimme tietää tulevan babyn sukupuolen 2. ultrassa, niin kyllä siinä liikutuksen ja onnen kyyneleet virtasivat - aivan kuten esikoisemmekin kohdalla. Ja ihan uskomatonta, kuinka hyvin äidinvaisto toimii, sillä aavistin jo todella alkuvaiheessa, että tällä kertaa meille tulossa tyttö. Nyt 3-vuotiasta poikaamme odottaessani arvasin myös oikein, että poika sieltä tulee. Naurattaa, kun muistelen, kuinka mieheni kanssa katsoimme vain toisiamme sukupuolen silloin selvittyä ja katseemme sanoivat, että kyllähän tämä tiedettiin.

 

 

Mutta niin ihanaa, että perheeseemme saapuu pian pieni prinsessa ❤ Olen itse siskoskolmikkomme vanhin ja kasvanut ilman veljiä, joten tyttöjen jutut ovat tuttuja jo lapsuudesta. Uskon myös, että meidän pienestä pojastamme tulee mitä parhain isoveli uudelle tulokkaalle. Hän onkin todella innoissaan tulevasta pikkusiskostaan ja kyselee usein, koska vauva oikein syntyy. Kuten arvata saattaa, olen vaatehulluna ehtinyt jo tehdä paljon hankintoja tulevan babyn varalle heti siitä saakka, kun selvisi, että isoveljen vaatteet eivät olekaan suoraan seuraavalle tulokkaalle soveltuvia. Meillä on paljon perusbodyja valkoisina, harmaina ja beigeinä tallessa esikoisen jäljiltä, mutta onhan se ihana tehdä uusia hankintoja tytölle. Valkoista, hennon vaaleanpunaista, beigeä ja ruusunpunaista - siinä aika pitkälti väripalettia, joka omaa silmääni miellyttää ja tytöillehän löytyy aivan ihania asusteita myöskin.

Suurin osa isommista hankinnoista, kuten Bugaboon vaunut, sänky, hoitopöytä ja syöttötuoli, meiltä jo löytyykin ja hankintalistalla on enää muutamia juttuja, kuten babynest, joka palveli hyvin esikoisenkin kanssa. Ensisängyksi bebelle hankimme ihanan mooseskorin, josta on tulossa tarkempaa juttua tänne pian.

 

Miten odotusaika kaiken kaikkiaan on sitten sujunut? Rehellisesti voin todeta, että todella kivasti lukuunottamatta alkuvaiheen ikävää pahoinvointia ja oksentelua, ja loppuvaiheen liitos- ja selkäkipuja. Oloni oli raskauden ensimmäisellä kolmanneksella nimittäin usein kuin merisairaalla: jäätävä huojuva pahoinvointi piinasi ja mikään ruoka ei oikein tahtonut maistua. Myös kaikki tuoksut, esimerkiksi lihan paistaminen, ällötti. Oikeastaan jo noista oireista päättelinkin, että tyttö on tulossa, sillä olen ystäviltäni kuullut vastavavista kokemuksista heidän odottaessaan tyttöjä. Vaikka välillä saikin purra hammasta, että sain edes vesilasillisen alas, pystyin hyvin työskentelemään normaalissa päivätyössäni koko raskauden ajan aivan kuten esikoistakin odottaessani.

 

Nykyisessä koronatilanteessa myös ultrissa käynti on ollut vähän erilaista kuin aiemmin.  Ensimmäiseen rakenneultraan ei saanut tulla puoliso mukaan ja myös toisen ultran tunnelmat kommunikoin FaceTime-puhelun välityksellä puolisolle, mutta homma toimi tosi kivasti niinkin ja samalla mies pääsi kyselemään tarkentavia kysymyksiä mukavalta kätilöltä. Kävin molemmissa ultrissa Bulevardin sikiöseulontaklinikalla, jossa oli aivan mielettömän ihana henkilökunta ja sieltä oli aina helppo poistua hymyssä suin.

Nämä kuvat nappasimme, kun menossa on rv 25. Nyt on alkamassa viimeinen kolmannes ja sen myötä myöhemmin sitten myös tuleva äitiyslomani. Nyt toivottelen teille ihanaa päivää ja palataan pian!