Upeaa tammikuista keskiviikkoa! Ja syvimmät pahoitteluni pitkäksi venähtäneestä postaustauosta. Täällä ruudun toisella puolella on nimittäin marraskuun alusta lähtien eletty uutta ja ihmeellistä elämänvaihetta, joka mullisti kaikki vanhat rutiinini ja toi omat haasteensa päivittäiselle ajankäytölle. Siksi blogi oli hetken huilaustauolla, mutta nyt täällä ollaan taas entistä ehompana. Kiitos kärsivällisyydestä ja korkataan tämä vuosi täällä käyntiin vauvakuulumisten muodossa ♥
Minun ja mieheni maailma mullistui marraskuun alussa, Pyhäinpäivän aamuna, kun rakas ja odotettu poikamme päätti saapua maailmaan. Turhaa kiirettä ei pikkumies pitänyt, sillä hänen syntymänsä koitti ollessani raskausviikoilla 41 + 3. Tuli kyllä äitiinsä tässä, sillä itsekin synnyin tasan yhdeksän päivää lasketun ajan jälkeen. Lokavauvasta tuli samalla marrasvauva. Ja talvivauva, sillä marraskuussa ensilumi satoi Helsinkiin odottamattoman aikaisin ja pakkastakin oli muutama aste mittarissa, kun pikkumiehemme näki ensi kertaa päivänvalon. Synnytys sujui ilman suurempia ongelmia Kätilöopistolla ja pääsimme iloksemme toivomaamme perhehuoneeseen. Erityiskiitos vielä erittäin osaavalle ja ihanalle sairaalan henkilökunnalle!
Äitiyslomalla ehdin lukea useita vauvanhoito-oppaita ja valmistautua muutenkin henkisesti vauvan syntymään, hoitamiseen ja mukanaan tuomiin muutoksiin omissa arkirutiineissa, mutta täytyy sanoa, että ei äitiyteen ja vanhemmuuteen pysty oikein varautumaan ennakkoon - kaikki sujuu omalla painollaan, eikä välttämättä mene niin kuin etukäteen ajatteli. Muistan kuinka ensimmäisinä päivinä sairaalassa ollessamme opettelin vaipanvaihdon sekä vauvan viestien tulkitsemista. Ja kuinka aluksi sitä vain ihmetteli ja ihasteli uutta tulokasta ja itki välillä onnesta. Ja kuinka oma keho toipui raskauden muutoksista ja siitä hormonimyrskystä. Välillä valvottiin öitä ja ensimmäisinä kuukausina nukkumattomuudesta johtunut väsymys yllätti. Mutta sen kaiken kesti kyllä hyvin, kun palkintona oli onnellinen, hyvinvoiva ja hymyilevä pikkumies.
Pieni poikamme oli heti syntymästään lähtien maailman suloisin vauva ja ihastuttava oma persoonansa. Hän itkee todella vähän ja silloinkin oikeastaan vain ilmaistaakseen nälkäänsä. Heti syntymästään lähtien hän on ollut äärimmäisen tarkkaavainen ja seuraa uteliaana ympäristöään. Poika on osoittautunut myös hyvin sosiaaliseksi ja naureskelee, jokeltelee ja kiljahtelee innoissaan päivittäin. Kyllä siinä äidin sydän sulaa ♥ Viimeviikkoina pikkumiehemme on saanut hyvin jo alustavasta unirytmistä kiinni ja vanhemmat ovat olleet tästä kovin kiitollisia. Viikonloppuna uskaltauduimme myös kolmisin ensimmäiselle pidemmälle perhematkalle Tukholmaan ja siitä on tulossa oma postauksensa myöhemmin.
Nyt vauvamme on 11 viikon ikäinen ja täyttää lauantaina tasan 3 kuukautta ♥ On ollut huikeaa seurata vierestä, kuinka nopeasti toinen kehittyy ja oppii uusia asioita. Myös ensimmäinen yhteinen joulu ja uusi vuosi tuoreena perheenä oli elämys, jota en unohda koskaan. Poikamme ristiäisistä on tulossa myös oma postaus pian, joten pysyttehän kuulolla!
Erityiskiitos mustavalkokuvista ihanalle ja lahjakkaalle Riitalle!
Seuraa blogia Facebookissa, Bloglovin'ssa, Instagramissa ja Pinterestissä
